MUSIIKKI --- Arnold Schönberg: Kammersymphonie Nr. 1 op. 9 (Deutsche Grammophon, 1997)
Arnold Schönbergin (1874-1951) sävellyksen kuuntelu oli kärsimystä. Koin hänen musiikkinsa levottomana, riitaisana, kaoottisena ja hajanaisena eli lyhyesti sanottuna epämiellyttävänä ja ärsyttävänä.
En ole muutoin maailman käytännöllisin ihminen, mutta musiikkia kuunnellessa käytännöllinen ajatteluni aktivoituu välittömästi. Yleisesti ottaen luokittelen musiikkia sen vaikutuksen ja käyttötarkoituksen mukaan. Musiikin pitää mahtua mielestäni johonkin seuraavista käyttötarkoituksista: 1) rauhoittava ja rentouttava 2) piristävä ja energisoiva 3) tanssittava ja 4) visuaalisia mielikuvia herättävä.
Schönberg ei sovi mihinkään näistä. Mutta Schönbergin levoton ja riitaisa musiikki saattaisi sopia muutamiin tilanteisiin, kuten perheriitojen ja avioeroilmoitusten taustamusiikiksi. Tällaisen musiikin tahdissa tuntuisi luontevalta paiskoa posliineja seinään tai riidellä omaisuuden jakamisesta. Muita käyttötarkoituksia, joihin Schönberg soveltuu, ovat firmojen irtisanomisilmoitukset ja julkisilla paikoilla soiva "karkoitusmusiikki", jonka avulla ilkivaltaan taipuvaisia nuorisolaumoja yritetään saada kaikkoamaan. Schönbergin musiikki sopisi mielestäni oivallisesti myös taiteellisen luomisprosessin taustamusiikiksi, esimerkiksi teokseen jossa maalia roiskitaan kankaalle tai rautaromusta hitsataan yhteen kaoottista tilateosta.
Sen sijaan Schönberg ei mielestäni missään nimessä sovi näihin yhteyksiin: romanttiset kynttiläillalliset, häät, hautajaiset, palvelupuhelimen odotusääni, hissimuzak tai tavaratalon taustamusiikki.
Jos joutuisin kuuntelemaan Schönbergin musiikkia useiden tuntien ajan, alkaisin voida pahoin. Tuntisin oloni neuroottiseksi ja identiteettini olisi hajoamaisillaan. En enää tietäisi, olenko ihminen, humanoidi vai kyborgi. En muistaisi, olenko nainen, mies vai hermafrodiitti. En tietäisi, olenko vastasyntynyt, nuori, keski-ikäinen vai jo kuollut. En osaisi päättää, pitäisikö minun istua vai seisoa, nukkua vai olla valveilla, syödä vai olla syömättä, hengittää vai lopettaa hengittäminen.
Ehkä yhden käyttötarkoituksen voisi vielä mainita Schönbergin musiikille ja sehän on tietysti elokuvan taustamusiikki. Schönbergin musiikilla voisi kuvata levottoman ihmisen sielunmaisemaa. Tällainen ihminen voisi esimerkiksi kulkea huoneessa ympyrää tai haahuilla kaupungilla päämäärättä. Henkilöllä olisi vakavia keskittymisvaikeuksia ja epävakaa tunne-elämä.
Vaikka tämä on vain epäasiantuntijalausunto, olisi ehkä syytä tehdä taustatyötä ja selvittää, miksi Schönbergin musiikki kuulostaa niin levottomalta. Ehkä se johtuu toistorakenteiden puutteesta.
Myöhempi lisäys:
Taustatyötä on tehty ja tässä ovat pikaisen haun tulokset:
Sibelius Akatemian koulutuskeskus, avainsanoja haulle "Arthur Schönberg":
uusi Wienin koulu, dodekafonia, myöhäisromantiikka, ekspressionismi, atonaalisuus
Wikipedia: atonaalisuuden pioneeri, 12-säveljärjestelmä
Hikipedia (hauskin ja samalla epäluotettavin määritelmä Schönbergistä).
Itävaltalainen "säveltäjä", joka sävelsi paljon niin kutsuttua "musiikkia". Schönberg tunnetaan omalaatuisista harmonioistaan, jotka vaihtelevat lievästi ärsyttävistä aina äärimmäistä fyysistä kipua aiheuttaviin sattumanvaraisiin ja järjettömiin raapaisuihin. Schönberg kehitti 12-säveljärjestelmän eli dodeka(ko)fonian, jonka tavoitteena on tuhota kuulijan mahdollisuudet nauttia musiikista. (---) Schönberg on säveltäjänä itseoppinut ja sen kyllä huomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti