Laskelmoitua tylsyyttä

MUSIIKKI  ---  Erik Satie: Oeuvres pour piano, volume 3 (Accord,1987)

Ensimmäisen kerran törmäsin Erik Satien (1866-1925) nimeen Tori Amoksen levyllä Night of Hunters. Amoksen levyllä kaikki kappaleet ovat saaneet innoituksensa klassisesta musiikista. Satiesta vaikutteita saanut kappale on nimeltään Battle of Trees. Pidän levyllä muutoin kaikista kappaleista, paitsi en tästä. Se on niin pitkäveteinen, etten pysty kuuntelemaan sitä.

Tulin kuitenkin lainanneeksi kirjastosta Satien levyn, koska halusin tietää, jatkuuko säveltäjän musiikki yhtä pitkästyttävänä alusta loppuun. Valitettavasti vastaus on kyllä. Koin Satien musiikin niin tylsänä, että sen kuuntelu oli melkein kidutusmuoto. Kuunteluni aikana mietin, onko Satie aivan tosissaan säveltänyt tällaista musiikkia vai onko kaikki pelkkää vitsiä.

Vasta kuunteluni jälkeen tulin googlanneeksi kyseisen herran nimen ja paljastui, että Satie ei aina ollut tosissaan. Maailman luotettavimman tietolähteen maineessa olevan sivuston (ehkä pienimuotoista ironiaa havaittavissa) eli Wikipedian artikkelista selvisi, että Satie oli ranskalainen avatgardisti, joka tunnetaan humoristisista, kokeilevista ja perinteisiä oppeja parodioivista sävellyksistä.

Lisäksi selvisi, että Satien musiikissa tyylipiirteinä ovat minimalismi ja naivius. En tiedä, mikä minimalismi tarkoittaa musiikkiterminä. Pakostakin tulee mieleen sellaisia vaihtoehtoja kuin moninaisuuden ja mielenkiintoisuuden minimointi. Minimalismi saattaa olla myös pitkäveteisyyden synonyymi. (Olenpa ilkeä tänään, mutta antaa mennä vaan). Entä mitä naivius tarkoittaa musiikkiterminä? Ehkä lapsellisuutta ja alkeellisuutta, enpä tiedä.

Kun luin cd-lehtisestä asiantuntijoiden tulkintoja Satien musiikista, silmiini tökkäsi sana calculate, mikä tarkoittaa laskemista ja laskelmointia. Mielestäni laskelmointi taideteoksen yhteydessä kuulostaa todella pahaenteiseltä. Laskelmointi soveltuu bisnesajatteluun, mutta eikö se näivetä taiteen? Eikö laskelmoitu taide ole kylmää ja tunnekuollutta epätaidetta?

En siis voi väittää, että Satien musiikki vetoaisi minuun, mutta sen sijaan luin mielenkiinnolla säveltäjän persoonallisista elämäntavoista. Jos nettitietoihin on yhtään luottamista, Satie asui muutaman neliömetrin kokoisessa kopperossa, jonne hän ei koskaan kutsunut vieraita. Säveltäjän kuoleman jälkeen kopperosta paljastui sanoinkuvaamaton sotku. Satie pukeutui aina täsmälleen samanlaiseen samettiasuun. Hän omisti useita kappaleita täysin identtisiä samettiasuja! Ruuakseen hän ainakin väitti syövänsä vain ja ainoastaan valkoista ruokaa. Eli kai jotain tähän malliin: aamiaiseksi kananmunan valkuaisia, lounaaksi valkoista riisiä ja valkoisia papuja, välipalaksi kananmunia, päivälliseksi valkoista parsaa ja valkoista riisiä ja iltapalaksi kenties lisää kananmunia.

Pakko kai tähän loppuun kertoa Satien pahimmasta musiikillisesta kidutusmuodosta eli sävellyksestä nimeltä Vexations. Se on 180 nuottia sisältävä sävellys, joka toistetaan 840 kertaa. Aikaa tähän kuluu vaivaiset 18 tuntia ja urakan suorittamiseen vaaditaan 10 pianistia! (Jos kuolemani jälkeen jatkosijoituspaikakseni valikoituu helvetti, joudun todennäköisesti kuuntelemaan tätä tauotta).