MUSIIKKI --- Jazzallergia
Olen aina ollut allerginen jazzille. Allergia on ehkä huono sana, mutta mitä muutakaan sanaa tässä yhteydessä voisi käyttää? Kaikki tietävät, mitä tarkoitan eli että tulen pahoinvoivaksi. Jazz on ehkä myös huono sana, koska se on vain yläkäsite samaan tapaan kuin esimerkiksi kaunokirjallisuus. Otsikon kaunokirjallisuus alle mahtuu kaikenlaisia tekstipläjäyksiä ja sama tilanne taitaa olla jazzissakin. Mutta jotain sanoja tässä on pakko käyttää.
Millaisia sitten ovat jazzallergiani oireet? Lievää pahoinvointisuutta, sekavuutta, tunne eksymisestä, tunne ettei tiedä, minne on menossa ja miksi. Oireitani voi verrata tuntemuksiin rautatieasemalla, kun odottaa junaa eikä tiedä, milloin se tulee, minne se menee, missä pitäisi jäädä pois tai tuleeko juna ylipäänsä ollenkaan.
En ymmärrä jazzia, koska en ymmärrä sen tarkoitusta. Mihin sillä oikein pyritään? Onko sen tarkoituksena aiheuttaa levottomuutta ja epätietoisuutta, sekavuutta ja tuntemuksia sydämen rytmihäiriöistä? Tämäkö on jazzmuusikoiden tavoitteena? Olen tietysti selvillä, että osa ihmisistä ihan oikeasti pitää jazzista, niin uskomattomalta kuin se kuulostaa. Ja eiväthän kaikki ne PoriJazzissa ravaavat ihmiset voi olla siellä vain esittelemässä vaatteitaan.
En ymmärrä, miten voi pitää musiikista, jossa ei ole kuultavissa minkäänlaista rytmiä eikä minkäänlaista melodiaa. Vai onko jazzissa sittenkin rytmi ja melodia, mutta en vain epämusikaalisuuteni takia pysty niitä kuulemaan. Ilmeisesti ainakin osa jazzkeikoilla hytkyvistä ihmisistä pystyy kuulemaan ainakin jonkinlaista rytmintynkää - tai sitten kyseessä on vain liiallisen punaviinin lipittämisen laukaisema tasapainohäiriö ja yritetään oikaista kaikenlaisilla korjausliikkeillä.
Vakaana aikomuksenani on kuitenkin vielä jonain päivänä saada jazz haltuun. Siksi en aio saneerata jazzia elämästäni, vaan aion asteittain lisätä siedätystä. Tässä mielessä jazzallergian parantamisoperaationi vastaa nykyisiä hoitosuosituksia. Aikaisempina vuosikymmeninä suositeltiin allergiahoidoissa täyssaneerausta eli kaikki allergiaa aiheuttavat asiat heitettiin ikkunasta ulos. Nykyään on onneksi allergiahoidoissa järjen käyttö sallittu ja suositaan siedätystä.
Lisää vain jazz-ruiskeita ja -pistoksia, niin eiköhän pahimmat oireet ala hellittää. Tai sitten käy niin onnettomasti, että jazz-allergiani yltyy niin pahaksi, etten selviä jazzin laukaisemasta anafylaktisesta shokista ilman sairaalan intensiivihoitoa teho-osastolla. Mutta joka tapauksessa aion ottaa riskin.
Kyllä muutkin ihmiset ottavat riskejä elämässään, kuten harrastavat laskuvarjohyppyjä tai vuorikiipeilyä. Jazzin luulisi olevan näihin verrattuna suhteellisen pieni riskitekijä. Ainakaan siihen ei liity halvaantumisriskiä tai pelkoa lumivyöryn alle hautautumisesta. Ja loppujen lopuksi, onhan se Iiro Rantala aika söpö. Yllättävää mutta totta, juuri hänen levyllään pystyin kuulemaan ihan selvää rytmiä. Outoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti