Jossain vaiheessa mieheltä irtoaa pää

ELOKUVA  ---  David Lynch: Eraserhead (1977)

Olen ehdottomasti Lynch-fani, mutta tämän elokuvan kohdalla sietokykyni melkein ylittyi. Ei mikään ihme, kun ottaa huomioon, että elokuvan genreksi on merkitty sci-fi, kauhu, film noir ja surrealismi. Elokuva on mustavalkoinen Lynchin esikoiselokuva, jonka teemoina ovat seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyvät pelot.

Kuten kaikissa Lynchin elokuvissa, tässäkin liikutaan jossain unen ja valveen rajamailla. Lynch kuvaa aina enemmän psykologista todellisuutta kuin ulkoista maailmaa. Kovin paljon kauemmas realismista tuskin voi etääntyä.

Elokuva ei todellakaan rakenne selkeästi etenevän juonen varaan, mutta piruuttani kirjoitan elokuvasta nimenomaan juonireferaatin. Osa juonesta on saattanut jo karista päästäni, koska syöksyin Orion-leffateatterista (esite kuvassa) pakokauhun vallassa ja sen jälkeen olen yrittänyt unohtaa kaiken. Mutta katsotaan miten käy.

Juonireferaatti:

Alussa kamera kuvaa epämääräistä, rösöistä maisemaa, joka saattaa olla mistä vain - kuun pinnalta, avaruudesta tai luolasta. Sitten kuvaan ilmaantuu ikkunan edessä istuva apaattinen mies, joka vääntää vipua. Ratas pyörii ja salamat sinkoavat.

Seuraavaksi ilmaantuu miespuolinen päähenkilö, joka kävelee kolkossa teollisuusmaisemassa ja pomppii hiekkakasojen päällä. Mies menee naisystävänsä vanhempien talolle. He istuutuvat olohuoneeseen ja alkavat keskustella väkinäisesti. He siirtyvät ruokasaliin syömään päivällistä. Kanaruoka tuodaan pöytään ja naisen isä pyytää miestä paloittelemaan broilerin. Mies tarttuu veitseen ja on juuri leikkaamaisillaan lihaa, kun päätön broileri alkaa heilutella siipiään ja jalkojaan. Naisen äiti alkaa aukoa suutaan kuin hullu.

He siirtyvät käytävälle. Naisen äiti tivaa mieheltä yksityiskohtia heidän sukupuolielämästään. Mies raivostuu. Naisen äiti kertoo, että nainen on juuri synnyttänyt. Hän sanoo: "They (sairaalan henkilökunta) are not sure if it is a baby". Mies näkee "vauvan" toisessa huoneessa. Se näyttää jättikokoiselta toukalta, jolla on ylisuuri, muodoton pää. Sen pistemäiset silmät sojottavat kaukana toisistaan. Sillä on valtava, huuleton suu. "Vauvan" alaosan ympärille on kieputettu sideharsoa. Käsiä tai jalkoja ei näy ollenkaan.

Mies ja nainen siirtyvät miehen asunnolle. He ottavat hirviövauvan mukaan. Nainen lähtee pois. Mies yrittää nukkua, mutta ei voi vauvan kitinän takia. Mies menee vauvan viereen ja tunnustelee sen ihoa. Iho tuntuu kuumalta. Mies työntää kuumemittarin vauvan epämuodostuneeseen suuhun, jossa sojottaa hampaita useassa rivistössä. Mies kääntää selkänsä. Kun hän kääntyy uudelleen katsomaan vauvaa, sen kasvot ovat täynnä kuvottavia paiseita. (Tässä vaiheessa lopetin suosiolla leffakarkkien syömisen)

Mies lässähtää vuoteelle vatsalleen. Hän jää tuijottamaan lämpöpatteria. Patterista ilmaantuu laulava, epämuodostunut nainen, jolla on ylisuuret posket. Nainen laulaa lavalla ja talloo samalla samalla lattialla luikertelevia jättiläismäisiä matoja jaloillaan.

Jossain vaiheessa mieheltä irtoaa pää ja se lähtee kierimään pitkin katua. Irtonainen pää vierii korjaamoon. Samanaikaisesti mies on kuitekin yksin - vai onko nainen jo tullut takaisin - nukkumassa vuoteellaan. Mies ei voi nukkua, koska sänky on täynnä valtavia matoja. Mies riuhtoo matoja irti lakanoista ja paiskoo niitä seinään.

Sängyn keskelle ilmaantuu lammikko ja nainen ja mies syleilevät siinä toisiaan. Jossain vaiheessa nainen katoaa. Mies törmää rappukäytävässä naapuriasunnon viekoittelevaan naiseen. He menevät yhdessä miehen asunnolle. He yrittävät aloittaa suhteen, mutta siitä ei tule mitään, koska kähisevä tai käkättävä hirviövauva häiritsee heitä.

Elokuvan loppupuolella mies kimpaantuu hirviövauvaan. Mies haluaa lähteä pois asunnosta, mutta ei pääse, koska vauvan kirkuminen estää häntä. Lopulta mies päättää selvittää, miksi vauvan alaosa on kääritty sideharsoon. Hän leikkaa sideharson auki. Hirviövauvan sisältä paljastuu epämääräistä mössöä, mikä etäisesti muistuttaa sisäelimiä. Hirviövauva kirkuu ja kuolee.

Näin kirjoitettuna elokuva tuntuu yllättävän selkeältä eikä ollenkaan pelottavalta. Leffaa katsoessa tunnelma vaihteli kauhun ja kuvotuksen välillä. Kauhu syntyi paljolti elokuvan oudosta äänimaisemasta eli säröilevästä hälyäänestä.