ELOKUVA (dvd) --- Uli Edel: Christiane F. (1981)
Näin tämän elokuvan ensimmäisen kerran vuosikymmeniä sitten ja se syöpyi mieleeni pysyvästi. Törmäsin elokuvaan uudestaan tavaratalon aleläjässä enkä voinut jättää dvd:tä ostamatta.
Christiane F. kertoo karmean (tosi)tarinan 13-vuotiaasta tytöstä, joka jää lyhyessä ajassa heroiinikoukkuun. Elokuva on todella karmea, mutta samalla vetovoimainen kuvaus rappeutumisesta. Rakastan elokuvan vihertävän kelmeää, urbaania värimaailmaa, joka on samanaikaisesti sekä luotaantyöntävä että puoleensavetävä.
Elokuvassa näkyy paljon kolkkoa kaupunkimaisemaa: kammottavia betonitornilähiöitä, metroasemia, kelmeitä rautatieasemia, parkkipaikkoja, kylmiä katuja, saastaisia käymälöitä, tunneleita, rappukäytäviä, tavallisia koteja ja huumeluolia. Sekä tietysti rautatieasemaa reunustava katu, jolla heroiinia käyttävät poikaprostituoidut hankkivat miespuolisia asiakkaita. Siellä norkoilee myös Christianen poikaystävä.
Christiane luisuu yhä syvemmälle rappioon ja alkaa myydä itseään. Heroiini vie mennessään muitakin. Christianen kokeilunhaluinen sisar päätyy myös heroinistiksi ja lopulta kuolee tahalliseen tai tahattomaan yliannostukseen. Päähenkilön poikaystävän kämppäkaveri löytyy myös kuolleena heroiinipiikki käsivarressa sojottaen.
Elokuvan vihertävän kelmeään värimaailmaan uppoavat täydellisesti lähikuvat henkilöhahmojen kasvoista, joilla vaihtelevat epätoivo, tuska, raivo ja turtumus. On oudolla tavalla lumoavaa nähdä lähikuvia kalpeista kasvoista, joilla hiki helmeilee heroiinivieroitusoireiden takia. On kammottavaa ja samalla kiehtoavaa nähdä kasvoja, joissa silmien yläluomet repsottavat heroiinipiikin jälkeisessä euforiassa. Kohta heroinistin kasvoihin leviää vahamainen, välinpitämättömyyden naamio ja silmien ilme on kuollut.
Kun kirjoitan elokuvasta, se alkaa elää mielessäni: pääosan esittäjän Natja Brunckhorstin harittavat silmät, tärisevät raajat, likaisen punaisiksi värjätyt hiukset, epätoivon ilmeet, raivo, sadattelu, kaduilla hortoilu ja tuntemattomien miesten autoihin pyrkiminen. Mustat renkaat silmien alla, käsivarren suoneen työntyvä piikki ja syntymäpäiväkakku, jossa palaa 14 kynttilää.
Toisen pääosan esittäjä Thomas Haustein on myös lyömätön epävarmoine, pälyilevine katseineen. Kaikkein tehokkaimmin verkkokalvolleni on syöpynyt kuva Christianesta ja Babsy-sisaresta istumassa metroaseman portailla puhumassa vaihtoehdoista: lopettaminen tai kuolema. Heidän ohitseen kävelee iloisia nuoria, joiden Babsy arvioi olevan samassa tilassa kuin he jo vuoden kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti