Otsikosta saattaa syntyä vaikutelma, että olen lopettamassa blogin pitämistä. Mutta ei, tämä on vain väliaikakatsaus. Selvittelen tässä syitä blogikirjoittamiselleni.
Miksi siis kirjoitan? Yksinkertainen syy on, että pidän kirjoittamisesta ja minulla on voimakas tarve ilmaista itseäni kirjoittamalla. Blogikirjoittamisessa on ihanaa, että tekstin ei tarvitse mahtua mihinkään valmiiseen kaavaan, vaan voi kirjoittaa juuri niistä aiheista kuin itse haluaa ja juuri sillä tyylillä kuin itse haluaa. Näiden syiden takia blogini ei välttämättä ole lukijaystävällinen. Tunnustan avoimesti, että kirjoitan pääasiassa itselleni, koska tosiasia on, että olen itse oman tekstini ensimmäinen lukija. Kirjoittamisen motiivini on rehellisesti sanottuna itsekäs ja itsekeskeinen. Se saattaa karkoittaa lukijat, mutta en halua lähteä millekään mielistelylinjalle ja kirjoittaa aiheista, joista oletan lukijoiden olevan kiinnostuneita. Mutta tietysti toivon, että samanhenkisiä lukijoita ilmaantuisi jossain vaiheessa.
Olen huomannut, että monet kirjabloggarit kirjoittavat ajankohtaisista kirjoista eli juuri ilmestyneistä teoksista. Itse en halua lähteä mukaan tällaiseen, koska se tuntuu rajoittavalta ja toisekseen uusia kirjoja on vaikea saada, ellei halua maksaa itseään kipeäksi tai roikkua kirjaston varauslistoilla. Kirjoitan sellaisista kirjoista, levyistä ja elokuvista, jotka sykähdyttävät itseäni riippumatta siitä, milloin ne ovat ilmestyneet. Tältä pohjalta on vaikea osallistua bloggariyhteisön keskusteluihin ja tähän mennessä olenkin ollut bloggarikuohukermapiirien ulkopuolella. Tavoitteena kuitenkin olisi, että bloggaukseeni tulisi jossain vaiheessa myös sosiaalinen merkitys.
Pidän blogitekstejä paljolti kirjoitusharjoituksina. Haluan kehittyä paremmaksi kirjoittajaksi. Uskon ja toivon, että mitä enemmän kirjoittaa, sitä paremmaksi kirjoittajaksi voi kehittyä. Saa nähdä miten käy. Joka tapauksessa blogikirjoittamiseni jatkuu. Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa seuraavista aiheista: 1) Kiasman musiikkinäyttely 2) Donna Tarttin romaani The Secret History 3) elokuva Ihmemaa Oz. Musiikkinäyttely on tätä päivää, mutta kaksi jälkimmäistä ovat ikivanhoja (mutta eivät homeisia) läjiä. Romaani on ilmestynyt vuonna 1992 ja elokuva vuonna 1939. En todellakaan ole ajan hermoilla seuraamassa, mikä uusinta hottia juuri tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti