Blogin nimi - väärä valinta?

Olen alkanut entistä enemmän pähkäillä, olenko sittenkin valinnut blogilleni väärän nimen. Alun perin olisin halunnut bloguralleni nimen Amusia, mutta se oli jo käytössä jollain englanninkielisellä bloggaajalla. Olen miettinyt vaihtoehtoina blogin nimen lyhentämistä muotoon Amusia? tai sen vaihtamista kokonaan. Jos vaihdan nimen kokonaan, joudun aloittamaan uuden blogin, koska osoitetta ei voi vaihtaa.

Eniten blogin nimessä häiritsee sana "tapaus", koska amusia ei ole tapaus vaan ominaisuus. Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin. Sanasta tapaus tulee mieleen jotain pahaenteistä, esimerkiksi jokin rikostapaus.

Ei apua, mitä mä teen? Jos vaihdan uuteen nimeen, se saattaa olla yhtä omituinen kuin tämäkin. Olen miettinyt seuraavia vaihtoehtoja:
Pikkurilli - kahvia ja kulttuuria (liian hienostunut tai hienosteleva nimi?)
Tuulipuvussa oopperassa (omituista huumoria?)
Aivoproteesi (vielä omituisempaa huumoria?)
Sorvin ääressä (aika kornia)
Kulttuurihullu (melkein kuin Hevoshullu)
Kulttuuriaddiktio (ehkä paras näistä)

Oisko nimen lyhentäminen kuitenkin paras vaihtoehto? Joka tapauksessa haluan, että blogin nimi kuvastaa jollain tavalla huumorintajuani. Vähän samaan tapaan kuin joskus oli ylioppilaslehti nimeltä Improbatur (hylätty arvosana) tai yhä edelleen on rockyhtye nimeltä Apulanta. Onhan se vähän outoa, jos bändi haluaa assosioitua lannoitteeseen (tai mitä ikinä apulanta onkaan).

Myöhempi lisäys:
Edellisen kirjoittamisen jälkeen mieleen alkoi spontaanisti ponnahdella ideoita blogin nimeksi. Osa ideoista on hyviä, osa huonoja, osa todella huonoja:

Niinku (Rosa Liksomia on tullut luettua; liksom (ruotsia) = tota, niinku)
Elikkä-tota-noin-kun-mä-siis-meinaan (liikaa kieli poskella -meininkiä)
Ongelmajätelaitos (joku raja sentään)
Meitsi skriivaa (tekopirteä, tekonuorekas ja mukarento nimi)
Stendhalin syndrooma (muuten hyvä nimi mutta saattaa olla jo olemassa)
Norsunluutorni (muuten hyvä mutta on ehkä jo olemassa)
Boheemi kaaos (aika hyvä nimi)
Kirjakasa ja CD-läjä (huonoista huonoin)
Sulkakynä ja mustepullo (millä vuosituhannella eletään?)
Taivaalta sataa kirjaimia (mukarunollinen)
Valuvat kirjaimet (Dali-vaikutteinen)
Piste (aika näppärä nimi, mutta jotenkin lopullisen oloinen)
Huutomerkki (huomionkipeyttä)
Analfabeetti (ihana; analfabeeti tarkoittaa luku- ja kirjoitustaidotonta henkilöä; sana jakautuu osiin an-alfabeetti, ei siis anal-fabeetti)
Akateeminen idiootti (Hmm...)
Delirium (kulttuuri voi sekoittaa pään, miksei; delirium tremens tarkoittaa juoppohulluutta, mikä ei ole itselleni tyypillinen olotila)
Latomo (aika jännä)
Painavat sanat (oikeastaan ihan hyvä)
Per se (latinaksi per se tarkoittaa itsessään tai itsestään)
Minä luen nyt kirjaa (viittaa jo edesmenneeseen poliitikkoon, joka yritti päästä toimittajista eroon hokemalla moneen kertaan "Minä juon nyt kahvia")

Kommentteja voi heittää osoitteeseen: tapaus.amusia (at) gmail.com

Mikä ihmeen "Tapaus amusia"?

BLOGIN NIMI - Kootut selitykset

Joku on saattanut ihmetellä, miksi olen nimennyt blogini "Tapaus amusiaksi". Oikeastaan nimi on virheellinen, koska amusia ei ole tapaus vaan ominaisuus. Amusia tarkoittaa musikaalisuuden täydellistä puuttumista. Asiasta on kirjoittanut enemmän esimerkiksi Oliver Sachs kirjassaan Musikofilia, jossa on yksi amusialle omistettu luku.

Sachsin mukaan amusia ilmenee täydellisenä kyvyttömyytenä hahmottaa sävelkorkeuksia, melodioita ja rytmejä. Tästä syystä musiikillinen muisti puuttuu kokonaan eikä amusiasta kärsivä henkilö kykene tunnistamaan yksinkertaisiakaan sävelmiä. Amusia ei siis tarkoita lievää epämusikaalisuutta eli esimerkiksi nuotin vierestä laulamista tai kyvyttömyyttä soittaa jotain instrumenttia täydellisesti.

Jos henkilö todella kärsii amusiasta, hän ei edes kykene käsittämään, mitä sana "musiikki" tarkoittaa, koska mikä tahansa musiikkilaji kuulostaa hänen korvissaan meteliltä. Näin vaikeasta musiikillisen tajun puutteesta kärsii vain viisi prosenttia väestöstä. Amusiaa voi testata netistä löytyvillä testeillä, jotka löytyvät hakusanoilla "amusia test online". Tein itse amusiatutkija Isabelle Peretzin testin (muistaakseni Montrealin yliopistosta) enkä sen perusteella osoittautunut amusiasta kärsiväksi henkilöksi. Mielenkiinnosta tein myös muita musikaalisuustestejä ja niiden perusteella musikaalisuuteni tai epämusikaalisuuteni on "normaalilla tasolla". Joidenkin testien mukaan osoitin jopa lievää musikaalisuutta (testien luotettavuutta voi tietysti kyseenalaistaa).

Miksi sitten halusin, että blogini nimessä on sana "amusia"? Selitykset:
1) huumoria
2) rentouttava vaikutus eli kun en edes väitä tietäväni mitään kirjoittamastani aiheesta, se vapauttaa ja rohkaisee spontaaniin ilmaisuun

Joku on saattanut myös ihmetellä, miksi kaltaiseni henkilö, joka kärsii massiivisesta epämusikaalisuuskompleksista, aloittaa musiikkiharrastuksen. (Kuten kuvasta näkyy, olen hankkinut kosketinsoittimen. Soitinlaatikon päällä pötköttelee Minni-kissa). Syynä soittoharrastuksen aloittamiselle oli halu selvittää, voiko oppia uusia asioita tavallaan omia taipumuksiaan vastaan. Halusin haastaa itseni ja selvittää, mitä tapahtuu, jos alkaa opetella jotain, mitä ei ole koskaan kuvitellut oppivansa. Onhan se aika mullistavaa, jos on rakentanut identiteettinsä epämusikaalisuuden varaan ja jonain päivänä huomaa, että kykenee kuitenkin oppimaan edes jotain.